Eilen koko maailmankaikkeus kääntyi minua vastaan. Olin juuri kirjoittanut blogitekstin valmiiksi, kun netti alkoi temppuilla, enkä saanut tekstiä julkaistuksi. Grr. Onneksi sain sen kuitenkin talteen ja tässä se nyt on:

21.1.2009 noin kello 22-23:

Olen tänään ollut koko päivän liikenteessä, nyt väsyttää ja leipä on loppu, mutta uunissa on paistumassa teeleipiä! Nam. Laitoin niihin vain vähän vehnäjauhoja ja loput kaura- ja neljänviljanhiutaleita. Lisäksi laitoin auringonkukansiemeniä ja aurinkokuivatuista tomaateista yli jäänyttä basilikalla maustettua öljyä, siitä tulee kiva maku. Huuh, tuoksu alkaa jo tuntua!

Olen kyllä ansainnut tämän, sillä olen ahkeroinut koko päivän. Nyt joku voisi kuvitella, että olisin tehnyt jotain opintojeni eteen, mutta ehei! Asiat tärkeysjärjestykseen! Olen kiertänyt kouluilla kertomassa tyttökuorosta ja ikään kuin näyttäytymässä, että tämän näköinen johtaja siellä äkseeraa, ei tarvitse siis pelätä. Olen nyt aika positiivisella mielellä ja uskon että ensi kerralla minulla on enemmän tyttöjä laulatettavana. Jos oikein hyvin käy, ja saan myös yläkoululaisia kuoroon, saatan jopa jakaa porukan kahteen, että saisimme kuoroon tällaisen lapsi- ja nuorisokuorosysteemin. Ideana olisi siis että kun uusi tyttö hakee kuoroon, hän aloittaa lapsikuorosta, laulaa siinä jonkin aikaa iästä riippuen ja sitten siirtyy nuorisokuoroon. Mutta tämä voi olla jo liikaa toivottu. Olen todella iloinen jos saan edes tämän yhden kuoron toimimaan.

Toisessa lapsikuorossa on tällä hetkellä ihan hyvä tilanne, mutta eipä tuo haittaisi vaikka siinäkin olisi vielä muutama laulaja. Nämä sankarit ovat tosin hieman vilkkaampia ja nuorempia kuin tyttökuoroni laulajat, joten jos niitä alkaa olla pitkälti toista kymmentä, voi olla että siinä jo koetellaan kuoronjohtajan hermoja (jotka ovat kyllä nykyään yllättävän kestävät kun lapsista on kyse).

Nyt alkaa tuoksua valmiilta. Kerron vielä nopeasti, että ex-kämppikseni oli saanut tällaisen tunnustuksen Epätäydelliseltä äidiltä ja nyt ex-kämppikseni oli jossain ihmeellisessä mielenhäiriössä myöntänyt sen minulle... Huh, kyllä se vaan tuntuu kivalta kun välillä kehutaan. Tällainen se on:

Kiitos Mefloni! Minäkin tykkään sun blogista, olet kyllä ansainnut tuon merkin! Merkin haluan antaa eteenpäin hyvän ystäväni äidille, joka kirjoittaa aikuisen naisen elämänkokemuksella viisaita ja osuvia juttuja.

22.1.2009

Palaan takaisin tähän päivään. Ja loikkaan suoraan huomiseen. Joku viisas tosin joskus totesi, että jos elät toinen jalka eilisessä ja toinen huomisessa, kuset tälle päivälle. No, ei voi mitään, kerron silti. Olen menossa siis huomenna töihin. Menen yhdelle koululle sijaiseksi. Että minun kaltainen vastuuton ja laiska olento saa opettaa lapsia ja olla heille esikuvana ja yhtenä elämän turvallisista aikuisista! Miettikääpäs sitä!

Hyvää yötä!