Näin alkaa uusi hieno vuosi uudella blogilla. En todellakaan ole mikään netti-ihminen mutta ex-kämppikseni yllytti minua perustamaan musiikkiaiheisen blogin, kun satuin mainitsemaan että voisihan se olla hauskaa, jos vain aikaa riittäisi. Hieman asiaa pohdittuani päätin laittaa hihat heilumaan ja näppäimistön laulamaan. Tämä blogi toimikoon jonkilaisena päiväkirjana ja ajatusvyyhtien selvittelyn työkaluna. Unettomina öinä on hyvä kirjoitella sekavia ajatuksiaan nettiin.

Blogini pääaiheena on musiikki ja erityisesti minulle niin rakas kuorolaulu. Olen laulanut ensimmäistä kertaa kuorossa 13-vuotiaana. Silloin en jäänyt vielä koukkuun mutta lukiossa satunnaisesta käytöstä seurasi vakava addiktoituminen ja nykyään käytän kuoromusiikkia lähes päivittäin. Harjoituskauden ulkopuolisena aikana kärsin erilaisista vieroitusoireista, mutta koska ystäväpiirini koostuu suurimmaksi osaksi kuorotovereista, on aika helppoa päästä nauttimaan riittävä annos kuoroilua myös esimerkiksi kesäisin.
Porttiteoria pätee kohdallani, sillä kuorolaulusta olen siirtynyt yhtyelauluun ja erilaisiin kuoroprojekteihin. Kaiken huipuksi ajauduin viime syksynä vetämään erästä lapsikuoroa! Kyseessä oli tämä tavallinen tarina, että kuoroa johtava ystäväni soittaa minulle. Juttelemme ensin niitä näitä ja sitten hän kysyy minulta, että haluaisinko minä ryhtyä johtamaan tyttökuoroa. Aluksi en lupaa mitään muuta kuin tulla mukaan katsomaan kyseisen kuoron harjoituksia. Seuraava askel onkin, että ystäväni pyytää minua sijaiseksi, kun ei itse pääse pitämään harjoituksia. Ja lopun voittekin arvata. Päädyin siis tämän kyseisen kuoron johtajaksi. Neljä kuukautta on nyt kulunut tuosta kohtalokkaasta puhelusta ja innostus sen kun kasvaa!