tiistai, 13. tammikuu 2009
Kuinkas sitten kävikään suklaalle?
Luettuani esseeni otsikon noin viisitoista kertaa, soitettuani pianoa kahteen otteeseen ja kirjoitettuani tuon edellisen tekstin satuin vilkaisemaan suklaata, jonka olin siis näppärästi jättänyt siihen tietokoneen viereen, juuri siihen kohti missä kuuma ilma lämmittää pöydän pintaa. Valitettavasti tai onneksi, miten sen nyt ottaa, en satu omistamaan kameraa (kelvoton poikaystävä vei omansa mukanaan ulkomaille, enkä ole raskinut ostaa omaa), joten en voinut ottaa kuvaa siitä miltä se pöytää pitkin sulanut suklaa näytti. Jokainen käyttäköön siis mielikuvitustaan. Onneksi sulanut suklaa ei sotkenut kuitenkaan mitään muuta kuin sormeni ja leukani, ja maistui edelleen hyvältä.Uudelleen hyvää yötä. Kokeilenpa narrata nukkumatin kylään...
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.