Jälleen on vierähtänyt tässä koneella tunti jos toinenkin. Tulin kotiin kuuden jälkeen ja muun puuhailun ohessa avasin tietokoneen ja ostamani suklaalevyn, jonka asetin tietokoneen viereen. Joku näppärä voi arvella edellisen kirjoitukseni ajankohdasta, että tässä on edelleen sama istunto meneillään, ja oikein arveleekin. Yritän kirjoittaa esseetä, jonka palautuspäivä on torstaina. Olen siis hyvinkin ajoissa liikkeellä! Ei olisi mikään mahdottomuus saada se valmiiksi ajoissa. Saapa nähdä. Kerron sitten kuinka kävi.
Luettuani esseeni otsikon noin viisitoista kertaa, soitettuani pianoa kahteen otteeseen ja kirjoitettuani tuon edellisen tekstin satuin vilkaisemaan suklaata, jonka olin siis näppärästi jättänyt siihen tietokoneen viereen, juuri siihen kohti missä kuuma ilma lämmittää pöydän pintaa. Valitettavasti tai onneksi, miten sen nyt ottaa, en satu omistamaan kameraa (kelvoton poikaystävä vei omansa mukanaan ulkomaille, enkä ole raskinut ostaa omaa), joten en voinut ottaa kuvaa siitä miltä se pöytää pitkin sulanut suklaa näytti. Jokainen käyttäköön siis mielikuvitustaan. Onneksi sulanut suklaa ei sotkenut kuitenkaan mitään muuta kuin sormeni ja leukani, ja maistui edelleen hyvältä.Uudelleen hyvää yötä. Kokeilenpa narrata nukkumatin kylään...