Vettä tulee niin kuin sanonko mistä. No taivaalta. Hitto vieköön, tämän kurjan sään täytyy olla jumalten kosto siitä, kun en mennyt hiihtämään silloin kun sää olisi sen sallinut. Meillä oli muutaman kaverin kanssa suunnitteilla viikonlopun kuoroleirin yhteyteen eräänlainen hiihtoreissu, voisi sanoa jopa "hiihtoreissu" tai "hiihto"reissu tai hiihto"reissu". Ah, tuo lainausmerkkien käytön jalo taito! Se on monien ulottumattomissa... No meinasinpa eksyä aiheesta, krhm siis, olin juuri toteamassa että tämä "reissu" ei taida toteutua (vai pitäisikö sanoa "toteutua") tai ainakin hiihto jäänee pois.

Tänään on minulla siis ensimmäinen oikea arkipäivä joulun jälkeen. Opinnot rullaa (katinkontit) ja kuorot pyörii. Olen kovasti suunnitellut kuorokevättä molemmille kuoroilleni. Osaksi voin tietysti käyttää samoja kappaleita, mutta haluan laulattaa molemmilla kuoroilla juuri sille kuorolle ja sen kuoron laulajille sopivaa ohjelmistoa. Valitettavasti tällä hetkellä molempia kuoroja vaivaa laulajapula. On aika hankala laulattaa moniäänisiä kappaleita, jos laulajia ei ole tarpeeksi.
Toisaalta niinhän sitä sanotaan, ettei se määrä vaan laatu. Ja tämä pitää toki paikkansa. Onneksi nämä laulajat, jotka minulla nyt on käytettävissä, ovat lahjakkaita lapsia ja nuoria jotka oppivat nopeasti uutta. Toivottavasti saamme pian uusia laulajia mukaan.Ja se mitä totesin joidenkin laulajien vähäisestä laulukokemuksesta pätee myös minuun kuoronjohtajana. Ensimmäisen kuoronihan sain viime syksynä ja tämän toisen kanssa aloiteltiin vasta viime viikolla, joten paljon on vielä opittavaa.
Olen kuitenkin oppinut esimerkiksi sen, että lasten mielestä äänirauta (se pieni esine, josta kuoronjohtaja ottaa äänen) on jännä vekotin, ja miksei olisi: kilautat sitä polvea vasten niin se jää soimaan! Ja sen voi painaa kyynärpään luuhun ja työntää sormen korvaan (tai vaikka kaverin korvaan), niin silloinkin kuuluu ääni! Yksi ääniraudan yleisistä ominaisuuksista on häviäminen. Olen hävittänyt kerran poikaystäväni ääniraudan (älkää kertoko sille) ja viime syksynä hävitin omani. Oli pakko ostaa uusi, kun ei sitä löytynyt mistään. Jotkut henkilöt (kuten häikäilemätön ja pahansuopa ex-kämppikseni) voisivat erheellisesti kuvitella, että äänirautojen katoaminen liittyisi pikemminkin minun ominaisuuksiini ja kykyyni pitää tavarani tallessa mutta pah sanon tuollaisille epäilijöille.

Ja näin sainkin kätevän aasinsillan (vai olisiko se "aasin"sillan...) ex-kämppikseeni, joka yhä kaikin tavoin yrittää hankaloittaa elämääni. Tällä kertaa sain häneltä haasteen. Se menee näin:

Haasteen säännöt:

1. Link to the person who tagged you.
2. Post the rules on your blog.
3. Write six random things about yourself.
4. Tag six people at the end of your post and link to them.
5. Let each person know they've been tagged and leave a comment on their blog.
6. Let the tagger know when your entry is up.

Ja tottakai minä vastaan haasteeseen. Tässä tulee faktoja minusta. Nämä ovat todellakin random things, kuten haasteessa käskettiin:

1. Olen harrastanut larppaamista eli pelannut live-roolipelejä. Olen siis juossut paljain jaloin pitkin metsiä viitta päällä, hiukset liehuen ja huitonut pehmomiekalla (ei muuten oikeasti ole kovin pehmeä) vihollisia. Ja kyllä oli hauskaa! Oikeasti larppaaminen on paljon muutakin kuin tuo edellä kuvaamani stereotypia ja jos löytyisi hyvä porukka, oikea ajankohta ja kiinnostava peli, voisin kyllä osallistua (ai kuka sanoi ettei aikuiset larppaa?).
2. Kämppäni on aina sekaisin (kiitos vaan, ei mitään huomautuksia ex-kämppikseltä tähän). Vaikka olisin sen vasta siivonnut, on jossain nurkassa tai sängyn alla epämääräisiä paperipinoja ja pöydällä kaikenlaista tavaraa, jolle ei ole paikkaa. Mutta enimmäkseen en edes siivoa. Lattialla on kasoittain nuotteja ja kirjoja, tuolit ovat hautautuneet vaatteiden alle ja sängyssä on käsitöitä (ystäväni löysi kerran sängyltäni ratkojan, kun istui vahingossa sen päälle). Ainoat poikkeukset ovat vessa ja keittiö. Keittiö on pidettävä siistinä siksi kun se on niin pieni, ettei siellä mahdu tekemään mitään jos sen päästää sekaiseksi ja lisäksi sotkuinen keittiö ällöttää. Ja vessa siksi, että sotkuinen vessa ällöttää. Muuten tämä suloinen sekamelska sopii minulle, ainut huono puoli on, etten kehtaa kutsua kavereita kylään...
3. Luen tiettyjä kirjoja uudelleen ja uudelleen. Suosikkejani ovat Reko Lundanin Ilman suuria suruja, Laura Honkasalon Sinun lapsesi eivät ole sinun, Herman Hessen Narkissos ja kultasuu, Roald Dahlin Kuka pelkää noitia ja kaikki Harry Potterit...
4. Olen varastanut kerran. En ollut kovin pieni silloin (öh, viitisen vuotta sitten). Pienenä tiesin että varastaa ei saa. Hyi, se on väärin ja rumasti tehty. Kyse ei ollut myymälävarkaudesta, enkä varastanut keneltäkään henkilöltä. Kyseessä oleva noin kahden euron hintainen esine oli veronmaksajien varoilla hankittu ja oikeastaan otin sen vain lainaan, mutta jo sillä hetkellä kun sen lainasin, tiesin etten koskaan tule sitä palauttamaan. Joten se oli siis varastamista.
5. Harjoittelen oikeastikin pianoläksyni, että oppisin soittamaan paremmin ja saisin hyvän arvosanan pianotentistä. En siis soita vain kiusatakseni naapureitani. Koskaan en ole mihinkään läksyihin paneutunut näin tunnollisesti, kuin nyt aikuisiällä pianoläksyihin. Soitan lähes joka päivä. Lapsena lusmuilin koululäksyistä minkä kerkesin ja nyt suoritan opintoja aivan omaan tahtiini oman joustavan suunnitelmani mukaan, mutta pianoläksyt minä haluan soittaa. On täysi mahdottomuus mennä pianotunnille harjoittelematta ja yhtä mahdotonta on jättää menemättä. Ainoa vaihtoehto on siis harjoitella.
6. Innostun helposti ja olen spontaani (poikaystäväni väittää impulsiiviseksi, mutta ei se sitä ole). Innostun esimerkiksi uusista käsitöistä ja monista opiskeluun liittyvistä asioista, mutta ennen kaikkea innostun eri soittimista. Opettelen mielelläni jonkin minulle uuden instrumentin soittoa ja opin ainakin aluksi melko nopeasti. Tällä hetkellä ongelmana on kuitenkin minun ja naapurini erilaiset käsitykset siitä mitkä ovat normaaleja elämisen ääniä kerrostalossa. Joudun siis hieman rajoittamaan tätä innostustani...

Siinäpä ne. Vain tiukkaa faktaa. Hmm. Entäs nyt? En kyllä oikein tiedä kenelle laittaisin haastetta eteenpäin, kun olen sen verran uusi blogeilija, että en tunne vielä juuri ketään. Hah. Jätän sen kohdan siis myöhemmän harkinnan varaan.

No mutta kylläpä tätä tekstiä nyt tuli. Välillä piti ihan hillitä, muuten olisin laverrellut ummet ja lammet (vai kenties "ummet ja lammet" tai "ummet" ja "lammet").
Hyvää yötä.