Istuin tähän koneelle lukemaan sähköpostit ja aloin kuunnella musiikkia tietokoneelta, kuulokkeet päässä tietenkin, että naapurini saisivat nauttia tänään edes hetken hiljaisuudesta. Kohta tunnin tässä koneella näperreltyäni huomasin kuitenkin, että kuulokkeiden johto ei johdakaan suinkaan tietokoneeseen, vaan pianoon! Eli se siitä naapureiden säästämisestä... No lähden tästä kohta muualle iltaa viettämään ja laulelemaan, niin saavat naapuritkin ansaitsemansa rauhan.

Onneksi ensi viikolla alkaa taas luennot ja kaikki harjoitukset niin elämä on jälleen tutun kiireistä ja jotenkin normaalimpaa. Tällaiset päivät jolloin saa nukkua pitkään ja heräillä monen tunnin ajan ja puuhailla koko päivän mitä huvittaa, ovat ihania mutta ne eivät ole minua varten sillä olen perusluonteeltani patalaiska ja saamaton ihminen. Tällaisena päivänä en saa tehtyä juuri mitään vaan lueskelen ja syön ja ahdistun siitä että pitäisi olla tehokas ja harrastaa liikuntaa tai opiskella nyt kun siihen kerrankin olisi aikaa.
Onneksi tämä kirottu vapaus on siis pian ohitse ja kohta saan valittaa kuinka minulla on koko ajan kamala kiire, eikä tietoakaan vapaa-ajasta ennen maaliskuuta. Pääsen jälleen painimaan opiskelun, harrastusten ja töiden kanssa ja jostain välistä yritän taas kaivella aikaa ystäville ja... Ai niin, sille parisuhteelle, josta tulee taas helmikuun alussa lähisuhde vuoden kestäneen etäsuhteen sijaan (poikaystäväni palaa takaisin ulkomaankomennukselta).
Taidan rutistaa itsestäni nyt sen verran tehokkuutta että soitan vielä pianoläksyn ennen kuin lähden iltaa viettämään. Laitanpa tämän kuulokkeiden johdon taas kiinni pianoon, ettei vaan unohdu...